Kiista Leninin monumentista: Schwerin on päätöksen edessä!

Kiista Leninin monumentista: Schwerin on päätöksen edessä!

Schwerinin Lenin-patsas on pölyttänyt vuosia ja aiheuttaa aina kiivaita keskusteluja. Tämän vuonna 1985 kaupungin 825-vuotisjuhlan kunniaksi pystytetyn muistomerkin ympärille on nyt muodostunut uhrien yhdistyksiä, jotka ovat vastustaneet kiivaasti mahdollista muistomerkkien suojelua. Miten NDR 19 sitoutunutta kansalaista, mukaan lukien historioitsijat ja kirjailijat, vaativat avoimessa kirjeessä osavaltion parlamentille ja kaupungin hallinnolle, että patsas hylätään sorron symbolina ja että sen tilalle pystytetään toinen muistomerkki - stalinismin uhrin Arno Eschin muistomerkki.

Lenin, syntyperäinen Vladimir Iljitš Uljanov Simbirskissä vuonna 1870, oli lokakuun vallankumouksen johtava voima ja Neuvostoliiton yhtenäisyyden hallituksen avainarkkitehti. Wikipedia kuvaa häntä yhdeksi historian vaikuttavimmista mutta kiistanalaisimmista johtajista, jonka perintö ulottuu totalitaarisen valtion luomisesta sosialististen saavutusten luomiseen.

Kiista muistomerkkien suojelusta

Valtion kulttuuri- ja muistomerkkivirasto on luokitellut patsaan muistomerkiksi sen kaupunki-, taide- ja poliittisen merkityksen vuoksi. Valtion edustaja SED-diktatuurin kanssa sopeutumisesta Burkhard Bley ei kuitenkaan heiluta sitä pois, vaan näkee muistomerkin mahdollisuutena työskennellä menneisyyden kanssa. "Voit laittaa patsaan kontekstiin", Bley sanoi. Kriitikot kuitenkin väittävät, että poistaminen on välttämätöntä historian oikeuttamiseksi.

Historioitsijoiden, mukaan lukien Ilko-Sascha Kowalczuk ja Grit Poppen, avoin kirje käsittelee voimakkaasti muistomerkkiin liittyviä taakoja. He vaativat, että valtio ei kunnioita monumenttia. Kiistanalaisen Leninin sijasta olisi toivottava toinen muistomerkki Arno Eschille, joka teloitettiin Moskovassa vuonna 1951 väitetystä vakoilusta.

Kiistanalaisen historian patsas

Patsas ei muista ainoastaan ​​Leninin vuonna 1917 antamaa maa-asetusta, jolla aloitettiin pakkolunastukset, vaan myös hänen rooliaan tuhansia ihmisiä teloitetun Chekan, Neuvostoliiton salaisen poliisin, perustajana vuosina 1917–1922. Hänen kiistaton hallintonsa johtuu yksipuoluevaltion perustamisesta, jota kritisoijat pitävät. Monumenttien säilyttäminen näkee kuitenkin patsaan säilyttämisen mahdollisuutena sopia menneisyydestä.

Nähtäväksi jää, miten kaupunginvaltuusto lopulta päättää. Patsas on viime vuosina maalattu toistuvasti maalilla, mikä osoittaa, että asia on edelleen kuuma aihe väestön keskuudessa. Keskustelu muistomerkkiasemasta ei ole vielä kaukana.

Tulevaisuuden on näytettävä, uskaltaako kaupunki kyseenalaistaa kriittisesti menneisyyden näkemyksiä vai ryhtyykö se toimiin historiallisten monumenttien suojelemiseksi. Keskustelu on vain yksi esimerkki jatkuvasta konfliktista kulttuuri-identiteetistä ja historian ymmärtämisestä Saksassa.