Ennätyksen rakentamisesta romuun: EGF-321-alusten surullinen kohtalo
Tutustu DDR:ssä rakennettujen EGF-321-rautalauttojen historiaan, ja niillä on historiallinen merkitys nykyään.

Ennätyksen rakentamisesta romuun: EGF-321-alusten surullinen kohtalo
1980-luvulla DDR koki todellisen ennätyksen merenkulkualalla EGF-321-rautalauttojen rakentamisen myötä. Nämä vaikuttavat alukset eivät olleet vain maailman suurimpia, vaan myös suurimpia DDR:ssä koskaan rakennettuja laivoja. Viisi alusta rakennettiin vuosina 1984-1989 Mathias Thesenin telakalla Wismarissa, kun taas toista hanketta ei voitu koskaan toteuttaa poliittisten olosuhteiden vuoksi. Tänään, vuonna 2025, tämän kerran ylpeän laivaston tila on menneisyyden varjo: "Mukran", ensimmäinen alus, romutettiin Intiassa jo vuonna 2021, ja muutoksia on odotettavissa myös jäljellä oleviin aluksiin. Pohjoisen kuriiri raportoi tästä kehityksestä.
Tyyppi EGF-321 oli alun perin suunniteltu tavarakuljetuksiin Mukran-Klaipėda-reitillä ja se on suunniteltu ensisijaisesti sotilasluonteisten tavaroiden kuljettamiseen. Laivat olivat teknisesti edistyksellisiä kahdella yhtenäisellä rautatiekannellaan, joiden ympärysmitta oli lähes 190,5 metriä ja kapasiteetti 103 tavaravaunua. Erityisen huomionarvoisia ovat kaksikerroksiset rampit, jotka mahdollistivat tehokkaan lastaamisen ja purkamisen. Suunnitellut matka-ajat olivat 18-20 tuntia kumpaankin suuntaan, ja laivat suunnitellaan olemaan satamassa noin neljä tuntia. Se tosiasia, että ne pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan kokonsa ja konseptinsa vuoksi, osoittaa näiden alusten merkityksen merenkulkutekniikan historiassa. Wikipedia tarjoaa lisätietoja.
Poliittiset mullistukset ja muutos
Vuoden 1989 jälkeiset poliittiset muutokset johtivat vakaviin muutoksiin EGF-321-alusten käytössä. Monet ideat alkuperäisistä suunnitelmista jäivät sivuun. Esimerkiksi "Mukran" muutettiin matkustajaliikenteeseen vuonna 1995 ja sitä käytettiin "Pietarina" Travemünden ja Pietarin välillä. Häntä käytettiin myös sotatarvikkeiden kuljettamiseen Adrianmerellä. Laivaston toinen alus "Klaipeda" aloitti toimintansa vuonna 1987, mutta vaihtoi omistajaa ja toiminta-aluetta useaan otteeseen poliittisen mullistuksen jälkeen, tunnetaan muun muassa nimellä "Celtic Mist" ja "Aziz Express". Wikipedia kuvaa vaikuttavasti näiden alusten tapahtumarikasta historiaa.
Viidestä rakennetusta EGF-321-aluksesta neljä on edelleen toiminnassa. "Vilnyus" purjehtii edelleen Mustallamerellä, kun taas "Greifswald" rakennettiin uudelleen vuonna 1994 ja se toimii nyt nimellä "Antey" Ust-Lugan ja Baltijskin välillä. Nuorin laiva, "Kaunas", liikennöi Algecirasin ja Tanger Med välillä. Alkuperäinen sotilaallisesti ja taloudellisesti optimoitu rakenne osoittaa vaikuttavasti, kuinka merenkulkuala on ajan myötä muuttunut sopeutumaan olosuhteisiin.
Näiden alusten matka heijastelee DDR:n historian monimutkaista rakennetta, vuoden 1990 jälkeistä siirtymää ja sitä seuraavien vuosien mukautuksia. Nähtäväksi jää, millainen kohtalo odottaa jäljellä olevia aluksia ja miten Pohjois-Saksan merimaisema jatkuu.