Armahdus huumekauppiaille Nigeriassa: kansallinen häpeä?

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Nigeria on kansainvälisen kritiikin kohteena sen jälkeen, kun 175 rikollista, mukaan lukien huumekauppiaat ja murhatuomiot, on kiistanalainen armahdus.

Nigeria steht nach der umstrittenen Begnadigung von 175 Straftätern, darunter Drogenhändler und Mordverurteilte, unter internationaler Kritik.
Nigeria on kansainvälisen kritiikin kohteena sen jälkeen, kun 175 rikollista, mukaan lukien huumekauppiaat ja murhatuomiot, on kiistanalainen armahdus.

Armahdus huumekauppiaille Nigeriassa: kansallinen häpeä?

Nigeriassa presidentti Bola Tinubun kiistanalainen päätös herättää suurta kritiikkiä. Hän armahti 175 tuomittua rikollista, joista 52 oli huumekauppiaita. Tämä toiminta on herättänyt kohua sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja monet pitävät sitä "kansallisena häpeänä". Varsinkin oppositio ja kansalaisyhteiskunta syyttävät hallitusta ankarasti, mutta myös monet hallituksen jäsenet ovat huolissaan. Armattujen joukossa ei ole vain huumekauppiaita, vaan myös vakavista rikoksista, kuten murhasta, petoksesta ja kidnappauksesta, tuomittuja, mukaan lukien kuuluisin heistä Maryam Sanda, joka tuomittiin kuolemaan murhasta ennen tuomion muuttamista.

Noin kolmannes armahdettavista oli huumekauppiaita, joista monet olivat suorittaneet vain kaksi vuotta alkuperäisestä elinkautistaan. Tämä tapahtuu aikana, jolloin Nigeria kamppailee vakavan huumekriisin kanssa, jonka kulutusaste on 14,4 prosenttia, mikä on lähes kolme kertaa maailman keskiarvo 5,5 prosenttia. Entinen varapresidentti Atiku Abubakar kuvaili päätöstä "järkyttäväksi ja puolusteltavaksi", kun taas National Drug Law Enforcement Agency (NDLEA) on taistellut huumekartelleja vastaan ​​vuosia ja näkee armahduksen ponnistelujensa devalvoitumisena.

Kansainväliset huolenaiheet ja paikalliset haasteet

Kansainväliset kumppanit ovat huolissaan siitä, että Nigeriaa voidaan pitää lievänä lainkäyttöalueena huumekauppiaita kohtaan. Tämä ei saattanut vain heikentää luottamusta Nigerian oikeuslaitokseen, vaan myös uhmata NDLEA:n ponnisteluja. Myös presidentin neuvonantaja Josef Onoh on vaatinut armahdusten peruuttamista. Presidentti Tinubu ei ole toistaiseksi reagoinut, koska kiistat tulevat Nigerian lisääntyvän turvattomuuden, rosvollisuuden ja terrorismin yhteydessä.

Nigerian huumekriisillä on syvemmät juuret, ja se johtaa väkivallan lisääntymiseen. Arkkipiispa Lucius Iwejuru Ugorji korostaa, että huumeiden väärinkäyttö on suuri sosiaalisten häiriöiden syy. Tiukentuneista laeista huolimatta tilannetta ei ole mahdollista parantaa; huumeiden käyttö nuorten keskuudessa on hälyttävää. UNODC:n vuoden 2018 raportti osoittaa, että joka seitsemäs 15–64-vuotias nigerialainen käyttää huumeita. Erityisen huono tilanne on kaupunkikeskuksissa, joissa jengit ja huumekartellit turvaavat markkina-asemansa pelottelulla ja väkivallalla.

Katse tulevaisuuteen

Jatkuva huumeongelma johtaa sosiaaliseen rappeutumiseen ja laukaisee uusia rikoksia, kuten varkauksia ja prostituutiota. Julkista keskustelua huumerikollisuudesta ja sen torjumisesta leimaavat erilaiset näkemykset: Vaikka jotkut pitävät tiukentuvia lakeja, kuten huumekauppiaiden kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa, tarpeellisena, ihmisoikeusaktivistit arvostelevat näitä lähestymistapoja liioiteltuina ja epäinhimillisinä. Tällä hetkellä lainsäädäntö sisältää jo elinkautisia vankeusrangaistuksia vakavista huumausainerikoksista.

Arkkipiispa Ugorji kehottaa yhteisöä harkitsemaan uudelleen ja osallistumaan aktiivisesti Nigerian moraalisen rappeutumisen estämiseksi. Nähtäväksi jää, miten hallitus reagoi jatkuvaan kritiikkiin ja ryhdytäänkö toimenpiteisiin tämän polttavan sosiaalisen kriisin ratkaisemiseksi.

Tässä jännittyneessä ympäristössä on toivoa Nigerian huumepolitiikan ja turvallisuustilanteen todellisesta käänteestä, vaikka haasteet ovat valtavia ja vaativat kokonaisvaltaista muutosta.

Tilanne on edelleen jännittynyt ja on selvää, että presidentin tulevilla päätöksillä on suuri merkitys huumekriisin torjunnassa. Nigerialaisen yhteiskunnan edessä on epävarma mutta toiveikas tulevaisuus kriisistä selviytyessään.