Florian Illies paljastaa Mannin perheen maanpaossa Côte d'Azurilla!

Florian Illies paljastaa Mannin perheen maanpaossa Côte d'Azurilla!

Florian Illies on uudella kirjallaan "Kun aurinko laskee" luonut elävän panoraaman kirjailijaperheen Thomas Mannin maanpakoon 1930-luvun Côte d'Azurilla. Tämä kertomus on voimakas todistus haasteista ja jännitteistä, jotka tulivat elämään maanpaossa. Tarina alkaa vuonna 1933, kun natsien tullessa valtaan Saksassa Mannit löytävät turvapaikan pienestä Sanaryn kalastajakylästä, josta tulee nopeasti saksalaisten kirjailijoiden suosittu pakopaikka. ga-online.de mukaan Thomas Mann, joka saapui vaimonsa Katian ja kahden lapsensa kanssa, koki ajan, jolle oli ominaista stressi ja sisäinen konflikti.

Noin 3000 asukkaan Sanarysta tulee Mannin perheen uusi koti. Illies kuvaa, kuinka Villa La Tranquille, jossa perhe asuu, tulee kulttuuriseksi ja historialliseksi paikaksi. Mannit järjestävät kirjallisia iltoja ja tapaavat muita merkittäviä maanpakolaisia, kuten Lion Feuchtwanger. Nämä illat eivät tarjoa vain ripaus normaalia vaikeaan arkeen, vaan ne ovat myös merkki henkisestä elinvoimasta, joka jatkuu epäsuotuisista olosuhteista huolimatta. Kesällä 1933 Thomas Mann ja hänen perheensä työskentelivät turvatakseen taloudellisen tilanteensa natsien pakkolunastuksista huolimatta. He siirsivät osan varoistaan ​​Sveitsiin, mikä vakiinnutti heidän toimeentulonsa sanary-tourisme.commannkatia-thomas-/.

Sisäisiä konflikteja ja perhejännitteitä

Mannien tilannetta ei kuitenkaan leimannut vain ulkoinen paine. Thomas Mann itse oli syvässä sisäisessä kriisissä ja kamppaili identiteettinsä kanssa emigranttina. Hän tunsi itsensä nöyryytetyksi, kun häntä kuvailtiin sellaiseksi, ja hän ilmaisi "sisäisen hylkäävänsä marttyyrikuoleman" päiväkirjoissaan. Epävarmuus Saksaan palaamisesta painoi häntä raskaasti, varsinkin sen jälkeen, kun hänen Münchenin huvilansa takavarikoitiin. literaturportal-bayern.de mukaan hän tunsi olevansa "pudonnut taivaasta". Tämä tunne on ristiriidassa muiden emigranttien, kuten Heinrich Mannin, kokemuksien kanssa, jotka kohtasivat omat kamppailunsa oppositiossa.

Vaikka ulkopuolinen paine oli suuri, jotkut Mann-lapset, kuten Erika ja Klaus, loistivat väsymättömällä sitoutumisellaan natseja vastaan. He yrittivät rohkaista isäänsä olemaan menettämättä sydämensä ja olemaan palaamatta Saksaan. Mutta jännitteet perheessä kärjistyivät, erityisesti Klausin osallistumisen osalta maanpaossa ilmestyvään Diesammlung-lehteen. Thomas Mann pyrki pysymään uskollisena tiukkaan jokapäiväiseen elämäänsä, mikä näkyi hänen huolellisissa tallenteissaan omasta terveydestään.

Katse taaksepäin ja tulevaisuuteen

Illies valaisee työssään päiväkirjojen ja muistelmien avulla Mannien perheen ja heidän ympäristönsä monimutkaisia ​​suhteita maanpaossa. Huolimatta epäsuotuisista olosuhteista ja Thomas Mannia vaivanneista epäilyksistä, hän onnistui näyttelemään merkittävää roolia maanpaossa kirjallisella näkökulmallaan. Vanhan surun ja uuden elämänpaikan etsimisen sekoituksen myötä syntyi intensiivinen muistokulttuuri, joka kestäisi myös maanpaon jälkeen. Lastensa muistojen ja tarinoiden täydennettynä Illies tarjoaa tuoreen katsauksen Mannien elämään tänä tapahtumarikkaana aikana. Tällä tavalla hän ei ainoastaan ​​valaise yksittäisiä kohtaloita, vaan myös perheen jättämää kulttuuriperintöä.