Vechtan yliopisto taistelee ruokahävikkiä vastaan ​​Intiassa!

Vechtan yliopisto taistelee ruokahävikkiä vastaan ​​Intiassa!

Ruokahävikki on asia, joka koskee meitä kaikkia. Innovatiiviset lähestymistavat ovat erityisen kysyttyjä aikoina, jolloin kestävyys ja luonnonvarojen säästäminen ovat erittäin tärkeitä. Vechtan yliopisto on nyt osa kansainvälistä, tieteidenvälistä tutkimusprojektia, joka alkaa juuri tästä pisteestä. Painopiste on ruokajätteen kierrätyksessä Intian Bengalurussa. Fleischwirtschaft mukaan projektia johtavat professori Dr. Andreas Bürkert Nikolain yliopistosta Dr. Kasselin yliopistosta Pro Schf. Göttingen koordinoi. Tämän yhteistyön tavoitteena on analysoida kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta löytääkseen parempia ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseen.

Katsaus EU:n nykyiseen elintarviketuhotilanteeseen osoittaa, että monet jäsenvaltiot ovat tutkineet ruokahävikin ja -hävikin mittaamista vuosia. Käytössä on erilaisia ​​menetelmiä, kuten olemassa olevien tilastojen ja kotitalouskyselyiden hyödyntämistä tai jätteiden hakua. Thünen-instituutti on antanut arvokasta asiantuntemusta erityisesti Thünen alustassa, jonka käynnisti EU:n komissio ja kaikissa 201 jäsenvaltiossa ja organisaatiossa. Yhtenäinen kehys ruokajätteen määrittelylle ja mittaamiselle syntyi vuonna 2018 EU:n jätepuitedirektiivin tarkistuksen myötä.

EU-hankkeet ja vähennystavoitteet

Tärkeä askel ruokahävikin torjunnassa oli EU:n komission ehdotus jätepuitedirektiivin tarkistamisesta heinäkuussa 2023. Tämä sisältää sitovat jätteen vähentämistavoitteet kansallisille tasoille vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmana on vähentää jätettä 10 % elintarvikkeiden jalostuksessa ja tuotannossa ja 30 % vähittäiskaupassa, ravintoloissa ja kotitalouksissa, kuten [Europarl] mennessä. EU-parlamentti on ottanut selkeämmän suunnan ja jopa vaatii vähintään 20 prosentin vähennystä elintarvikkeiden jalostuksessa ja 40 prosentin vähennystä vähittäiskaupassa ja ravintoloissa.

Tällainen lähestymistapa on enemmän kuin tarpeellinen. EU:n aikuiset kansalaiset heittävät pois keskimäärin 173 kiloa ruokaa vuodessa, mikä on todellinen absurdi. EU aikoo lisätä tietoisuutta niin sanotuista "rumaista" hedelmistä ja vihanneksista ja saattaa myymättä, mutta silti syötäväksi kelpaavia elintarvikkeita saataville lahjoitettavaksi. Nämä toimenpiteet voivat auttaa vähentämään merkittävästi ruokahävikkiin liittyviä hälyttäviä lukuja.

Missä olemme?

Haasteita ruokahävikkitietojen keräämisessä ja vertailussa on kuitenkin edelleen. Erilaiset määritelmät ja mittausmenetelmät vaikeuttavat selkeän yleiskuvan saamista. Thünenin mukaan elintarvikehäviöistä joissakin EU-maissa on vain vähän tietoa. Toinen saalis on se, että vain laillisesti jätteeksi luokitellut jätteet katsotaan ruokajätteeksi, mikä vaikeuttaa keskustelua entisestään. Jäsenvaltioita on vaadittu mittaamaan ja raportoimaan ruokahävikkinsä vuosittain vuodesta 2020 lähtien, mutta riittääkö tämä tehokkaiden toimien toteuttamiseen?

Nähtäväksi jää, vähentävätkö uudet toimenpiteet todella ruokahävikkiä huomattavasti. Mutta suunta on oikea, ja tutkimuksen, poliittisen tahdon ja kuluttaja-ajattelun muutoksella voisimme ottaa tärkeän askeleen kohti kestävämpää tulevaisuutta.