Armenian valtataistelu: Kirkko puolustaa itseään valtion sortoa vastaan!
Uskonnollinen sorto Armeniassa: CSI raportoi vankeuksista ja uhkaavasta konfliktista kirkon ja valtion välillä.

Armenian valtataistelu: Kirkko puolustaa itseään valtion sortoa vastaan!
Armeniassa asiat kiehuvat: hallituksen ja Armenian apostolisen kirkon väliset jännitteet ovat saavuttamassa uuden huippunsa. Christian Solidarity Internationalin (CSI) edustajat saivat äskettäin tietää, etteivät he voineet päästä käsiksi pidätettyjen papistojen ja tämän tarinallisen kirkon jäsenten luo. CSI:n Joel Veldkamp sanoi, että nykyinen tilanne on "syvästi huolestuttava" ja Armenian ihmisoikeustilanne vaatii tarkempaa huomiota. CSI:n valtuuskunta oli Jerevanissa 13.-17.11.2025, missä he tapasivat uskonnollisia arvohenkilöitä ja ihmisoikeuslakimiehiä. Kokoukset jatkuivat, mutta oikeusministeriö peruutti nopeasti suunnitellun vierailun vangittujen kirkon edustajien luo - päätöstä, jota Veldkamp kritisoi "laittomaksi".
Erityisen huolestuttavaa oli riippumattomiin tiedotusvälineisiin kohdistuva sorto, jota valtuuskunta näki saapumispäivänä. Kaksi podcasteria ja toimittaja ovat tällä hetkellä valtion pidätyksessä – hälyttävä kehitys, joka vaarantaa massiivisesti lehdistönvapauden Armeniassa. Ensimmäinen "kansallinen rukousaamiainen" Armeniassa pidettiin tätä taustaa vasten, mutta siihen osallistui vähän. Paikalla oli vain Armenian apostolisen kirkon edustaja, piispa Daniel Findikyan, ja Levergenin roolia yhteiskunnassa kyseenalaistetaan yhä enemmän.
Valtio ja kirkko: kireä suhde
Armenian apostolisella kirkolla on äärimmäisen merkittävä rooli Armenian kansan identiteetissä ja historiassa. Kirkon ja valtion välinen yhteys on Armeniassa perinteisesti läheinen, mikä korostaa kirkon perustuslaillisesti tunnustettua roolia "kansallisena kirkkona". Tämä 권etako co-opt -mentaliteetti, joka on viimeksi juurtunut pääministeri Nikol Pashinyanin johdolla, on noussut yhä tärkeämmäksi tavoitteeksi vuodesta 2018 lähtien. Suunniteltu perustuslakiuudistus, joka poistaisi kirkon etuoikeutetun aseman, aiheuttaa lisää kiistoja. Pashinyan on käsitellyt kirkon kannalta arkaluonteisia asioita aiemmin – piispa Garegin II:ta syytettiin julkisesti ja vastineeksi hän vaati tukea entiseltä presidentiltä Robert Kocharyania.
Kiistat saavuttavat yhä enemmän henkilökohtaisia ulottuvuuksia: Pashinyan syytti Garegin II:ta selibaatin rikkomisesta, kun taas kirkko kohtaa pääministerin syytökset vallan väärinkäytöstä. Tämän kärjistymisen viikonloppuna arkkipiispa Bagrat Galstanyan pidätettiin, epäiltynä väkivaltaisen vallankaappauksen suunnittelusta hallitusta vastaan. Yli 14 muuta henkilöä on pidätetty tämän väitteen johdosta. Monissa paikoissa tämä kehitys tuo mieleen muistoja vuoden 1999 traumasta, jolloin korkea-arvoisia poliitikkoja murhattiin - ja epävarmuus kasvaa.
Globaalit reaktiot ja näkymät
Kansainväliset järjestöt, kuten Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauden komissio, ovat jo astuneet kehään ja vaativat vangittujen papistojen vapauttamista. John Eibner CSI:stä korosti myös "Sveitsin rauhanaloitteen Vuoristo-Karabahille" merkitystä. Toisessa vetoomuksessa hän vetosi kansainväliseen yhteisöön puolustamaan kirkon jäseniä ja toimittajia. Eibner teki myös selväksi, että oikeuslaitoksen instrumentalisointia dokumentoivien armenialaisten ihmisoikeusjärjestöjen huoli on keskeinen.
Armenian tilanne on edelleen umpikujassa. Poliittiset ja sosiaaliset jännitteet voivat viedä maan geopoliittisen epävakauden partaalle. EU-huippukokous on tarkoitus järjestää Armeniassa kahden vuoden kuluttua – kysymys on, millä ehdoilla ja mitä muutoksia siihen mennessä voi tapahtua. Institutionaalisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välinen kuilu voi olla ratkaisevassa asemassa maan tulevaisuudessa.