Klassikoita kahdella pyörällä: DDR-pyörien salaisuudet paljastettiin!

Klassikoita kahdella pyörällä: DDR-pyörien salaisuudet paljastettiin!

DDR:n polkupyörät edustavat retromuotoilun maailmassa aivan erityistä lukua. Nämä nykyaikaiset todistajat, jotka ovat valmistaneet muun muassa Mifa, Diamant ja Möve, edustavat selkeää suunnittelutapaa: vankkaa, kestävää ja yleensä hienovaraisissa väreissä. Et löydä kirkkaita värejä tai röyhelöitä. Pikemminkin näiden pyörien ensisijainen tehtävä oli luotettava kuljetus paikasta A paikkaan B ilman suurta meteliä. Familie.de osoittaa, että mallien valikoima oli rajallinen, mutta miehille ja naisille tarjottiin erilaisia ​​runkokokoja ja -versioita.

Mielenkiintoinen anekdootti DDR:n historiasta kertoo neljästä kansalaisesta, jotka tekivät ensimmäiset ulkomaanmatkansa "timantilla". Heidän kokemuksensa havainnollistavat polkupyörän merkitystä tuon ajan yhteiskunnassa. Polkupyörä oli enemmän kuin pelkkä kulkuväline – se oli vapauden ja löytämisen symboli.

DDR:n polkupyörien tuotannon historia

Mutta miten tämä erityinen pyöräilykulttuuri syntyi? Toisen maailmansodan jälkeen monet yritykset Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä aloittivat uudelleen polkupyörien, osien ja tarvikkeiden tuotannon. DDR Bicycle Wiki selittää, että monet näistä yrityksistä, jotka olivat yksityisiä ennen sotaa, kansallistettiin vuodesta 1946 lähtien ja siirrettiin julkiseen omistukseen. Erityisesti vuosina 1945–1960-luvun alkuun DDR kokeili huomattavan määrän polkupyöränvalmistajia.

Tunnetuimmat valmistajat olivat Mifa, Diamant ja Simson. Mifalla on pitkä historia: Mitteldeutsche Fahrradwerke perustettiin Sangerhauseniin vuonna 1907, ja se koki elpymisen sodan jälkeen. Vuonna 1950, vain vuosi DDR:n perustamisen jälkeen, valmistettiin jo 115 000 polkupyörää. DDR Zeit raportoi, että 1980-luvun loppuun mennessä polkupyörää oli valmistettu yli 11 miljoonaa sen jälkeen, kun tuotanto aloitettiin uudelleen – vaikuttava määrä.

Monimuotoisuudesta vähentämiseen

Ajan myötä monet yritykset kansallistettiin ja mallien valikoima väheni merkittävästi. 1970-luvulla polkupyörien kysyntä DDR:ssä kasvoi, mutta Mifan tehdas ei enää pystynyt kattamaan kaikkea. Tämä tarkoitti sitä, että VEB Elite-Diamantwerke Karl-Marx-Stadtissa (nykyään Chemnitz) oli ainoa suuri valmistaja, joka pysyi käynnissä.

Pyörien laatua arvostettiin, eikä näiden kaksipyöräisten varkauskaan ollut tuntematon. Usein vahingot korvattiin kotitavaravakuutuksella tai polkupyörävakuutuksella. Puhdistukseen ja hoitoon käytettiin erikoistuotteita, kuten Elster Glanzin yleiskiillotuspastaa, mikä helpotti monen elämää. Kun näet tienvarteen, jossa DDR-pyörä on pysäköitynä, se herättää muistoja ja tarinoita vanhemmissa sukupolvissa ja kutsuu myös nuorempien uteliaisuuden ottamaan selvää tästä ajasta. Näihin ajoneuvoihin liittyvät legendat ja kokemukset pysyvät elossa.