Kleist's The Broken Jug loistaa uudessa loistossaan Wilhelmshavenissa!

Kleist's The Broken Jug loistaa uudessa loistossaan Wilhelmshavenissa!

Wilhelmshavenin sydämessä uusi pääohjaaja Nicola Bremer tuo raitista ilmaa teatteriin. Hän esittää Kleistin "The Broken Jug" -klassikon, joka ei ole vain Abiturin peitossa, vaan myös vangitsee yleisön alkuperäisillä yksityiskohdilla. NWZonline raportoi, että tuotanto pyörii vuoden 1800 toiminnan ympärillä, aika, joka edelsi moderneja menetelmiä rikosteknisten turvaamis- ja todisteiden keräämiseen.

Havaintoteema on keskeinen, sillä hahmot vaativat omaa versiotaan tarinasta. Jotta yleisö jää epäselväksi siitä, mitä finaalissa tapahtuu, Bremer ylläpitää jännitystä loppuun asti. Silmiinpistävä elementti tuotannossa on Sven Heißin esittämä iso, valkoinen kissan tassu, joka herättää kohua.

Bangista draamaan

Lavan valtaa kova pamaus ja savu, joka tarttuu yleisöön heti alusta alkaen. Corpus Delictin osia käytetään laituriin, korokkeelle ja tuomari Adamille (Stefan Faupel), joka ilmestyy päävammautuneena ja viittaa omituiseen tarinaan kissan kanssa. Jotta yleisö tietäisi, mistä on kyse, oikeudenkäynti pyörii Marthe Rullin (Aida-Ira El-Eslambouly) rikkinäisen kannun ympärillä.

Oikeudellisen kaaoksen keskellä tuomari Walter (Simon Ahlborn) ja virkailija Licht (Félicien Moisset) yrittävät selventää tilannetta. Näytelmä ei kehity pelkästään rikosjutukseksi, vaan myös romanttiseksi rakkaustarinaksi Eve Rullin (Anne Weise) ja Ruprecht Tümpelin (Friedrich Steinlein) välillä.

Katsaus kulissien taakse

Kieli pysyy uskollisena Heinrich von Kleistin tyylille, mutta hahmot saavat tuotannon kautta lisää sisäistä elämää ja syvyyttä. Katsojat voivat kiintyä emotionaalisesti hahmoihin ja kokea heidän kehityksensä läheltä. Tällä tuotannolla Bremer ei ainoastaan ​​osoita lahjakkaita ohjaustaitojaan, vaan myös herättää pohdiskelua ihmisten kaipauksista ja ihmissuhteista.

Kiinnostusta dramaattisen tekstin ja teatterin suhdetta kohtaan käsitellään myös viimeaikaisissa tutkimuksissa. Kuten Milena Rolkan analyysi osoittaa, draaman esitystä on pidetty olennaisena rakenteellisena periaatteena 1700-luvulta lähtien. Tämä näkökulma täydentää yleisön halukkuutta osallistua esitykseen ja tunnistaa kuvattujen suhteiden monimutkaisuus. Königshausen & Neumann kuvaa tämä dramaturgia on ratkaisevan tärkeää Klistin teosten ymmärtämiselle.

Tällä luovalla tuotannolla "The Broken Jug" Nicola Bremer osoittaa, että teatteri on edelleen erittäin suosittua ja voi tarjota tilaa ihmiskunnan pohdiskelulle.