Suche
Mein Konto
Langlütjenin paholaisen saari: Sotilaslinnoituksesta kidutuspaikkaan!
Opi Bremerhavenin lähellä sijaitsevan Langlütjenin linnoitussaaren synkkä historia, joka oli aikoinaan sotilaslinnoitus ja myöhemmin kidutuspaikka.
Langlütjenin paholaisen saari: Sotilaslinnoituksesta kidutuspaikkaan!
Bremerhavenin rannikolla sijaitsevien Langlütjen I ja II saarten pelottava historia on valloittanut paikallisten sydämet yli 150 vuoden ajan. Alueella, jonka kokonaispinta-ala on 33 000 neliömetriä, ei ole vain sotilaallisia jäänteitä, vaan myös synkkiä salaisuuksia, jotka juontavat juurensa natsi-ajalta. äänekäs T verkossa Langlütjen rakennettiin vuosina 1869-1870 strategiseksi puolustusrakenteeksi vihollisen hyökkäysten estämiseksi. Tuolloin Preussin laivasto investoi linnoitettuun rannikkolinnoitukseen, joka oli varustettu raskailla 21 senttimetrin aseilla.
Alkuperäistä logistista haastetta ei voitu jättää huomiotta. Rakennusmateriaalien kuljetukseen rakennettiin 1,6 kilometriä pitkä pato, mutta sinne pääsi käsiksi vain laskuveden aikaan. Langlütjen II valmistui vihdoin vuonna 1880 ja se varustettiin myös aikakauden vaikuttavilla aseilla, jotka asennettiin vasta vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen käyttö kuitenkin muuttui: aseet purettiin tai räjäytettiin, ja sodan jäänteet ovat näkyvissä edelleen.
Sotilaslinnoituksesta kauhupaikaksi
Vuodesta 1933 lähtien saari sai uuden ja synkän merkityksen. Kansallissosialistit käyttivät Langlütjen II:ta kidutuspaikkana, jossa lukuisia vankeja, erityisesti sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja, kohdeltiin julmasti. äänekäs NWZ verkossa Ainakin 81 tunnettua vangin nimeä dokumentoitiin tammikuuhun 1934 mennessä ennen kuin heidät siirrettiin Ochtumsandin keskitysleirille. Paikka, joka tunnetaan nykyään nimellä "Paholaisen saari" ja "meren alainen keskitysleiri", paljasti siellä tapahtuneet järjettömät julmuudet. Silminnäkijä kertoi vuonna 2020, että vankien huudot kuuluivat aina rantaan asti ja saari sai epäpyhän maineen kauhupaikkana.
Vankila suljettiin 25. tammikuuta 1934 korkeiden kustannusten ja riittämättömien huoltovaihtoehtojen vuoksi. Näistä historian synkistä luvuista muisto säilyy kuitenkin elossa. Nykyään muistolaatta muistelee kauheita tapahtumia ja muistuttaa meitä täällä tehdyistä rikoksista. On tärkeää pitää sellaiset muistot elossa, jotta historia ei toista itseään.