Parchim säilyttää DDR:n historian: kadunnimiä, joilla on tapahtumarikas menneisyys

Parchim säilyttää DDR:n historian: kadunnimiä, joilla on tapahtumarikas menneisyys

Parchimin kaupungissa, jolla on tapahtumarikas historia, katujen nimet yhdistävät nykyisyyden DDR:n menneisyyteen. Näiden nimien merkitys on paljon arkipäiväisempi; ne heijastavat poliittisia aikakausia ja sosiaalisia ihanteita. Uudelleen Pohjoisen kuriiri Raporttien mukaan monet näistä nimistä kertovat sosialistisista pioneereista ja antifasistisista marttyyreista.

**Otto-Nuschke-Straße** on erityisen silmiinpistävä. Hän on yksi harvoista nimistä, joka viittaa avoimesti DDR:n politiikkaan. Itäisen CDU:n puheenjohtajana Otto Nuschke oli aikansa keskeinen hahmo ja symboloi yritystä edistää kristittyjen ja sosialistien yhtenäisyyttä. Tämä kadunnimi on jäänne ideologisesta strategiasta, jonka tavoitteena oli luoda laaja sosiaalinen liitto SED:n alaisuudessa.

Kadunnimet ja niiden tarinat

Toinen tärkeä kadunnimi on **August-Bebel-Straße**, joka on nimetty SPD:n perustajan mukaan. DDR:ssä Bebeliä ylistettiin sosialismin vallankumoukselliseksi edelläkävijäksi. Sosialistisella aikakaudella syntyneet viereiset asuinalueet antavat tälle nimelle erityisen historiallisen merkityksen.

**Fritz-Reuter-Straße** muistelee alasaksalaista kirjailijaa, jota juhlittiin "kansanrunoilijana" DDR:ssä. Hänen teoksiaan pidettiin sosialistiseen ideologiaan sopivina. Siellä on myös **Werner-Cords-Weg**, joka muistoa fasistista vastarintataistelijaa ja jolla on paikka alueen muistokertomuksessa.

Vaikka monet näistä kadunnimistä ovat juurtuneet syvälle Parchimin jokapäiväiseen elämään, niiden ideologinen alkuperä jää usein hämäräksi. Yhdistymisen jälkeen monet kaupungit nimettiin uudelleen, mutta Parchimille oli ominaista tietty pidättyvyys. Vaikka jotkut muut paikat ilmaisivat äänekkäästi tyytymättömyytensä SED:n menneisyyteen ja nimesivät useita katuja uudelleen, Parchimissa nimet yksinkertaisesti de-ideologisoitiin. Historiallinen merkitys on suurelta osin haalistunut arkeen.

Katsaus Itä-Saksaan

Kommunistiset kadunnimet ovat edelleen ongelma kaikkialla Itä-Saksassa. The Hubertus poika osoittaa, että monet kadut on edelleen nimetty SED-kuvakkeiden mukaan, mukaan lukien näkyvä Ernst-Thälmann-Straße, jossa on jopa 613 katukylttiä. Nämä nimet ovat kestäneet vuoden 1989 rauhanomaisen vallankumouksen ja sitä seuranneen yhdistymisen. Kadunnimien käyttö kuvastaa suhdetta SED-diktatuuriin ja antaa käsityksen oman historian ymmärtämisen vaikeudesta.

Vertailun vuoksi, Parchimissa on vain muutama katu, jotka muistuttavat SED:n vastarintaa. Vuoden 1953 kansannousua kunnioittaa vain 16 katua, mikä osoittaa, kuinka harvoin toisinajattelijoiden muistot löytävät paikkansa julkisessa tilassa. Tämä kehitys näkyy myös Itä-Saksan suurimmissa kaupungeissa, joissa tyytymättömyys kommunistisiin katujen nimiin johti monissa tapauksissa pitkittyneisiin kiistoihin, kuten Berliinissä, jossa kansannousun aukio nimettiin uudelleen vaikeiden neuvottelujen jälkeen.

Parchimissa historialliset muistot säilyvät elossa kadunnimien kautta. Ne ovat osa kaupunkielämää ja merkki siitä, että ihanteiden ja muistojen muutos on usein asteittainen prosessi.