Ohjaaja Erich Sidler jättää Deutsches Theater Göttingenin!

Ohjaaja Erich Sidler jättää Deutsches Theater Göttingenin!

Göttingenin kulttuurimaailma on tällä hetkellä myrskyisä: Deutsches Theater Göttingenin johtajana vuodesta 2014 lähtien toiminut Erich Sidler on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Tämä tulee yllätyksenä, sillä häntä on vasta äskettäin kehuttu mediassa hänen panoksestaan ​​teatterissa. Sidler jättää yhtiön kauden 2026/27 lopussa eli kesällä 2027, kaksi vuotta ennen alkuperäisen sopimuksensa päättymistä. Miten Göttingen Tageblatt Sidlerin mukaan vuodesta 2027 alkaen uhkaavat rahoitusleikkaukset voivat johtaa teatterin vaikeaan tilanteeseen. Hänen tavoitteenaan on välttää konkurssi ja välttää vastuuta mahdollisista työvoiman vähentämistoimenpiteistä.

Viime vuosina Sidler on muokannut teatteria keskittyen selkeästi luoviin ohjelmiin ja kulttuurivaihtoon. Hän oli aina sitoutunut, kuten CDU:n osavaltioparlamentin jäsen Carina Hermann korosti. Hän näkee vetäytymisensä tappiona Göttingenin kulttuurisektorille. Bundestagin CDU:n jäsen Fritz Güntzler korostaa myös Sidlerin pyrkimyksiä edistää vaihtoa eri kulttuuritoimijoiden välillä.

Poliittista kaikua ja haasteita

Poliittisten ryhmien reaktiot olivat nopeita ja yhtenäisiä. Sidlerin tukemisen lisäksi SPD:n eduskuntaryhmä ilmaisee huolensa kulttuurimaiseman epävarmuustekijöistä. Vuosien 2025/2026 budjetissa on jo suunniteltu 500 000 euroa uuden peruskorjausvaihtoehdon kehittämiseen sen jälkeen, kun yleinen peruskorjaus keskeytettiin budjettivajeen vuoksi. Vihreät näkevät johdonvaihdoksen mahdollisuutena kehittää uutta kulttuuripoliittista mallia.

Nykyinen tilanne on kuitenkin haaste Deutsches Theaterille. Rakennejärjestelyjen jäädyttämisestä on vielä päätetty, mikä herättää kysymyksen teatterin taloudellisesta tulevaisuudesta. Valtuuston jäsen Wibke Güntzler arvostelee myös pormestari Petra Broistedtia (SPD) hänen roolistaan ​​tässä prosessissa. Myös työntekijöiden työolot voivat heikentyä, jos rahoitusta ei turvata.

Katse tulevaisuuteen

Sidlerin päätös nähdään poliittisesti selkeänä signaalina kulttuuripolitiikalle. Saksalaisen teatterin, kulttuurielämän keskuksen, olemassaolo jatkuu, riippuu vakaasta taloudellisesta perustasta. Paikalliset ryhmittymät ovat yhtä mieltä siitä, että luotettavaa rahoitus- ja suunnitteluturvaa tarvitaan kiireesti, jotta Sidlerin pitkä kokemus ja asiantuntemus eivät menettäisi.

Hänen varhainen lähtönsä mahdollistaa ainakin mahdollisuuden säännölliseen seuraajan etsintään. Nyt on aika suunnitella seuraavat vaiheet ja varmistaa, että Deutsches Theater säilyy luovuuden paikkana. Nähtäväksi jää, kuka perii Sidlerin ja miten teatteri sijoittuu tulevina vuosina.