Vanhempi nainen puolustaa itseään: Miesten hoitajat saavat minut tuntemaan oloni epämukavaksi!
Uelzenissä Beate Liebelt, 84, kokee vaikeuksia sukupuolen valinnassa hoidossa. Heidän kokemuksensa herättävät tärkeitä kysymyksiä.

Vanhempi nainen puolustaa itseään: Miesten hoitajat saavat minut tuntemaan oloni epämukavaksi!
Beate Liebelt on 84-vuotias ja on useiden selkäleikkausten ja uuden polven jälkeen kokenut, kuinka tärkeää oikea hoito on hänen elämänlaadulleen. Avohoidon viikoittainen tuki on eläkeläiselle välttämätöntä, varsinkin kun on kyse itsenäisestä suihkusta. Mutta yksi tapaus kyseenalaisti hänen näkemyksensä hoitohenkilöstöstä: miespuolinen sairaanhoitaja ilmestyi tapaamiseen, vaikka Beate oli nimenomaan pyytänyt naispuolista tukea. "Se saa minut epämukavaksi", hän sanoi avoimesti. Hänen miehensä Wolfgang Liebelt antaa täyden tuen: ”Itsekunnioitus on säilytettävä”, hän selittää painokkaasti.
Uelzen Helios -klinikan tiedottaja Sophie Borm korostaa, että potilaiden ihmisarvo ja yksilölliset tarpeet otetaan vakavasti. Siitä huolimatta Beate Liebeltin kokemus osoittaa, että parantamisen varaa on vielä. Bormin mukaan sairaala yrittää kunnioittaa toista sukupuolta olevia sairaanhoitajia koskevia huolia "niin kauan kuin olosuhteet sen sallivat". Beaten tapauksessa pyyntö jäi kuitenkin kuulematta, joten hän joutui kattamaan itse miehen hoitajan kulut.
Haasteita avohoidossa
Dirk Ammann, Uelzenin sairaanhoitopalvelun omistaja, vahvistaa, että tällaisiin huolenaiheisiin puututaan yleensä sopimusta solmittaessa. Hän kuitenkin myöntää, että avohoidossa sukupuolitoiveiden toteuttaminen on usein vaikeampaa kuin hoitokodeissa. Olaf Heinemann Heinemannin vanhainkodista Medingenistä kertoo, että hänen talossaan yleensä kunnioitetaan asukkaiden toiveita. Mutta vain kaksi 50 asukkaasta on koskaan pyytänyt naishoitajia, mikä helpottaa suunnittelua, mutta tarkoittaa myös kompromissien tarvetta sairauden tai loman suhteen.
Mutta mitä tapahtuu, kun on kyse erityisistä tarpeista? Tässä tulee esiin kysymys sukupuolten tasa-arvoisesta hoidosta. Dr. Barbara Stieglerin ja tohtori Dorothee Beckin yhteisessä julkaisussa neuvotaan, että hoidon tarpeessa olevilla, jotka kuuluvat LGBTQIA+-yhteisöön, on usein erityistarpeita, joita ei usein oteta huomioon nykypäivän käytännössä. Avoin viestintä on ratkaisevan tärkeää näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi.
Osallistaminen ja monimuotoisuus hoitotyössä
Lisäksi on tärkeää edistää hoitolaitosten työntekijöiden tietoisuutta ja jatkokoulutusta. Monissa instituutioissa seksuaaliseen ja sukupuoliseen monimuotoisuuteen liittyvät aiheet jäävät usein näkymättömiksi tai jopa tabuiksi. Vanhusten queer-ihmisten tarpeet jäävät usein huomiotta, mikä voi johtaa syrjintään ja elämänlaadun heikkenemiseen. Baijerin dementiastrategian mukaan kunnioittava hoito ja seksuaalisen suuntautumisen huomioiminen ovat olennaisia osa-alueita kokonaisvaltaisessa hoidossa.
Hoitajien tulee olla tietoisia homoseksuaalisuuden historiasta ja LGBTQIA+-ihmisten elämäntilanteista. "Tiimin monimuotoisuus voi parantaa huomattavasti tapaamme käsitellä hoidon tarpeessa olevia", asiantuntijat sanovat. He ehdottavat myös, että queer-sensitiivistä hoitoa pidettäisiin olennaisena osana nykyaikaista hoitotyötä. Tällaista hoitoa edistävät tilat edistävät monimuotoisuuden yhteiskunnallista hyväksyntää ja parantavat siten kaikkien asukkaiden elämänlaatua.
Tämän asian vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että hoitolaitokset eivät ainoastaan vastaa asiakkaidensa toiveisiin, vaan myös luovat tarvittavat rakenteet osallistavan ja kunnioittavan hoidon varmistamiseksi.