20 vuoden jälkeen: Paluu Neubrandenburgiin – yksinäisyyttä kodin sijaan?

20 vuoden jälkeen: Paluu Neubrandenburgiin – yksinäisyyttä kodin sijaan?

Kotiinpaluu on usein vaihe täynnä ristiriitaisia ​​tunteita. Näin kokevat myös Neubrandenburgiin palaavat ihmiset, kuten kirjailija, joka palasi vanhaan kotiin 20 vuoden jälkeen eri kaupungeissa Saksassa. Vanhojen ystävien ja tuttujen paikkojen odotuksesta huolimatta ensimmäiset kuukaudet eivät ole helppoja. Seitsemän Neubrandenburgissa vietetyn kuukauden jälkeen perhe ei vieläkään tunne, että he olisivat todella saapuneet. Sosiaalisten kontaktien puute ja paikallisten kiinnostuksen puute vaikuttavat siihen, että he tuntevat usein olevansa yksinäisiä. Niin hän raportoi SVZ.

Paluu tapahtui alkuperäistä vastarintaa vastaan. Vanhoilla ystävillä on myös kiireinen arki ja vähän aikaa spontaaneille tapaamisille. Grillitreffit vaativat nyt pitkän läpimenoajan, koska elämä kaupungissa on hyvin rakenteellista. On selvää, että sosiaalinen elämä Neubrandenburgissa ei useinkaan vastaa kaupunkielämän joustavuutta suuremmissa metropoleissa.

Paluu kotiin esteiden kanssa

Toinen tapaus on 40-vuotias teatterintekijä Rika Weniger, joka muutti takaisin kotikaupunkiinsa Neubrandenburgiin kahden vuosikymmenen jälkeen Länsi-Saksassa. 19-vuotiaana Oldenburgiin ja Braunschweigiin opiskelemaan lähtenyt Rika ei ole koskaan todellakaan unohtanut kaupunkiaan näkyvistä. Hänen paluunsa johtuu myös halusta kehittää taiteellisia projekteja kaupungissa. Esimerkki tästä on hänen näytelmänsä "Kuinka teet hyvää taidetta itäsaksalaisille?", joka käsittelee muun muassa itäsaksalaista identiteettiä ja poliittista tilannetta. Rika kuvailee, että hänen haluttomuutensa esittää kriittisiä lausuntoja Neubrandenburgista perustuu haluun rakentaa positiivinen yhteys paikallisiin ja samalla harjoittaa omaa taiteellista näkökulmaansa, kuten hän kirjoitti artikkelissaan Deutschlandfunk-kulttuuria selitti.

Myös Rikan suhteet perheeseensä ovat kireät, varsinkin isäänsä, mikä ei tee hänen paluusta yhtään helpommaksi. Yhteyteen juuriin vaikuttavat siis erilaiset tekijät, maantieteellisen sijainnin lisäksi myös henkilökohtaiset tarinat ja konfliktit.

Sosiaalinen verkostoituminen ja haasteet

Nämä kokemukset ovat osa laajempaa trendiä Itä-Saksan kaupungeissa, joissa monet paluumatkalaiset kohtaavat samanlaisia ​​haasteita. Maastamuutosta ja ikääntymistä leimaavassa yhteiskunnassa sosiaalisten tukipisteiden luominen nuorille on yhä tärkeämpää. Tutkimus kirjoittajalta MDR suosittelee ystävyyssuhteiden kohtaamispaikkojen luomista kyliin ja pikkukaupunkeihin. Kyläsovellukset ja paikalliset chat-ryhmät voisivat osaltaan edistää verkostoitumista ja elämänlaadun parantamista maaseudulla.

Siksi on tärkeää, että paluumuuttajat ja paikalliset löytävät mahdollisuuksia tavata pitkäaikaisia ​​ihmissuhteita ja siten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä Rikan seuraava aloite tai kirjoittajan kolumni auttaa löytämään hieman enemmän yhteistä arjen ankaruuden alta. Ja niinpä on toivottavaa, että paluuta vanhaan kotiin seuraa uusia ystävyyssuhteita, jos ihmiset antavat toisilleen aikaa ja työskentelevät sosiaalisten verkostojensa parissa.