Streeck kehottaa miettimään vanhustenhoitoa uudelleen: Mihin tie vie?

Streeck kehottaa miettimään vanhustenhoitoa uudelleen: Mihin tie vie?

CDU:n terveyspoliitikko Hendrik Streeck aloitti tänään merkittävän keskustelun vanhusten terveydenhoidosta. Viimeisimmässä puheessaan hän korosti, että kyse ei ole kustannusten leikkaamisesta, vaan kysymyksestä, kuinka voimme tukea ihmisiä paremmin heidän elämänsä loppuvaiheessa. Hän arvostelee usein liioiteltua lääketieteellistä hoitoa, joka johtuu vääristä kannustimista. Keskusteluohjelmassa "Ilmanvapaus" Streeck esitti provosoivan kysymyksen siitä, onko järkevää määrätä hyvin vanhoille ihmisille kalliita lääkkeitä, jotka eivät välttämättä paranna elämänlaatua.

Streeckin vaatimus selkeämmistä ja sitovista ohjeista lääketieteellisessä itsehallinnossa ei saa yleistä hyväksyntää. Terveysministeri Nina Warken ja varahallituksen tiedottaja Steffen Meyer irtautuivat hänen lausunnoistaan, mikä aiheutti hämmennystä hänen ideoidensa kannattajien keskuudessa. Keskustelu osoittaa selvästi, että Streeckin mielipide herättää kysymyksiä terveydenhuollon lisäksi myös potilaan arvokkuudesta ja rauhasta loppuelämän vaiheissa.

Ylitarjonnan ja "kuolleen leikkauksen" kritiikki

Streeck on erityisen huolissaan siitä, että vanhemmat, erittäin hauraat ihmiset usein "leikkataan kuolleina". Hän väittää, että tämä käytäntö ei ainoastaan ​​aiheuta potilaille tarpeetonta taakkaa, vaan se johtaa myös terveydenhuollon kustannusten eksponentiaaliseen kasvuun elämän viimeisellä neljänneksellä ilman, että se aina johtaa elämänlaadun paranemiseen. Esimerkit, kuten minimaalisesti invasiivinen sydänläpän vaihto tai toistuva lonkkaleikkaus, kuvaavat hänen näkökulmaansa. Tämä herättää kysymyksen: Missä on elämänlaatu, jos lääketieteellisiä toimenpiteitä tehdään usein ottamatta huomioon potilaan hyvinvointia?

Saksan potilaan suojelusäätiö tukee Streeckin kantaa ja vaatii vakavaa harkintaa parantumattomasti sairaiden ihmisten hoidossa. Hallituksen jäsen Eugen Brysch korostaa, että poliitikkojen on luotava edellytykset arvokkaalle vaihtoehdolle terveydenhuoltojärjestelmässä. Nämä kysymykset ovat johtaneet erimielisyyteen ja tyrmistykseen asianosaisten keskuudessa, mikä lisää poliitikkoihin kohdistuvaa painetta löytää ratkaisuja, jotka ovat sekä taloudellisesti että eettisesti perusteltuja.

Uudelleenarviointi on tarpeen

Streeckin lausunnot tekevät selväksi, että uudelleenarviointi on tarpeen. Kyse on keskittymisestä ihmisten toiveisiin heidän viimeisinä elinvuosinaan. Pelkän eliniän pidentämisen sijaan tulisi keskittyä kärsivien elämänlaatuun ja ihmisarvoon. On yhä selvempää, että monet sairautensa loppuvaiheessa olevat ihmiset haluavat saada hoitoa paitsi lääkkeillä, myös ymmärryksellä ja myötätunnolla.

Vanhusten terveydenhuolto on jatkossakin huolenaihe ja keskustelu lääketieteen etiikasta on herännyt uudelleen. Jäljelle jää toivoa, että sekä päättäjät että terveydenhuollon ammattilaiset löytävät tavan löytää tasapaino lääketieteen edistyksen ja ihmisten hyvinvoinnin välillä.