Pankkikonflikti Libanonissa: jätetäänkö erolakia huomiotta?

Pankkikonflikti Libanonissa: jätetäänkö erolakia huomiotta?

Eilen pidettiin tärkeä tapaaminen Libanonin valtiovarainministerin Yassine Jaberin ja Association des banques du Libanin (ABL) välillä. Keskustelujen painopisteenä oli räjähdysmäinen aukkolaki, joka on osoittautumassa maalle haasteeksi. Keskustelut pyörivät pankkien, Libanonin valtion ja Banque du Libanin välisten kuilujen peittämisessä. Monet toivovat nopeaa ratkaisua, mutta velkatilanne on edelleen ahdistava ja ratkaisematon.

Tapaaminen oli yritys purkaa jännittynyttä tilannetta edellisessä kokouksessa puhjenneen kiivaan kiistan jälkeen. Vaikka tunnelma ei ollutkaan jännittynyt, kävi selväksi, että gap-lain lähentyminen ja pankkisektorin rakennemuutos ovat vielä kaukana. Monille nykyinen kriisi on edelleen SYSTEEMINEN ongelma, vaikka Libanonin valtio ei käsittele tätä lakiteksteissään.

Uusia lähestymistapoja ja ehdotuksia

Banque du Libanin kuvernööri Karim Souhaid toteaa oikeudellisessa analyysissaan, että kriisillä ei ole mahdollisuuksia niin kauan kuin systeemisten ongelmien luonnetta ei tunnisteta. Ministeri Jaber puolestaan ​​yrittää tehdä ehdotuksen, joka mahdollistaisi pankkitilien takautuvan oikeudellisen ja kirjanpidon tarkastuksen. Konkreettisia kriteerejä ei kuitenkaan ole, joten asiantuntijat suhtautuvat ehdotukseen skeptisesti.

Kiistanalainen seikka on se, että osa talletuksista voitaisiin devalvoida tai jopa peruuttaa. Ehdotettu YMP-laki voisi viedä asiaa entisestään ja herättää lisää epäilyjä jo ennestään heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Kysymykset Samer Hammoudin johtaman pankkivalvontatoimikunnan aikaisemmista toimista valottivat monimutkaista tilannetta.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanta näyttää kuitenkin olevan ennallaan: paineet kohdistuvat pankkien osakeosuuksien eliminointiin ja valtion vastuun vapauttamiseen. Tämä osoittaa, kuinka haastavia nykyiset rakenteet ja niiden uudistukset ovat. Valtiovarainministeri Jaberin ja ABL:n välinen kuilu säilyy ennallaan, mikä korostaa pankkisektorin jatkuvaa epävarmuutta.

Libanonin pankkien yleiset olosuhteet ovat kireät, ja ulospääsy löytyy vain fiksuilla ja kohdistetuilla ratkaisuilla. Vaikka poliittisella areenalla käydään kamppailua, säästöjään iskevien kansalaisten huolet ovat läsnä kaikkialla. Talouselämän kehitys vaatii nyt enemmän kuin koskaan päättäjiltä hyvää kättä ja hetken viisautta.

Pankkien lisäksi myös ihmisten huolenaiheisiin keskittyvä kriisinhallintastrategia voisi tarjota hengähdystaukoa. Seuraavat askeleet jäävät nähtäväksi, varsinkin kun otetaan huomioon libanonilaisia ​​mahdollisesti odottavat globaalit muutokset ja haasteet.