Susi Ala-Saksissa: kiistanalainen aihe maanviljelijöiden ja poliitikkojen välillä!

Susi Ala-Saksissa: kiistanalainen aihe maanviljelijöiden ja poliitikkojen välillä!

Siitä lähtien, kun susi oli palannut Luoteis-Saksaan, se on ollut räjähtävä aihe, joka on lämmittänyt ihmisten mieliä. Kuka olisi uskonut, että yli sadan vuoden ajan sukupuuttoon kuolleeksi pidetyn eläimen paluu aiheuttaisi niin paljon kiistaa? Susi ilmestyi alueelle vuoden 2014 lopussa, mikä dokumentoitiin luomutilalla Großenknetenissä. Siitä lähtien asiat ovat jatkuneet myrskyisänä: Oldenburgin, Vechtan ja Cloppenburgin alueilla on havaittu lukuisia karjahavaintoja ja halkeamia. Pelkästään joulukuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana lähes 60 kotieläintä tapettiin Vechtan alueella, mukaan lukien raportit "Goldenstedtin ongelmasudesta" syksyllä 2015.

Tilanne pysyi kireänä seuraavina vuosina. Vuonna 2017 ensimmäiset susihyökkäykset ilmoitettiin Frieslandissa ja Wesermarschissa, ja yksi susi ilmestyi Ammerlandiin ja toinen ammuttiin laittomasti lokakuussa 2017. Huomio kiinnitettiin jopa täytettyyn suteen, joka aiheutti vartijoita vuonna 2018. Mutta sudet eivät olleet toimettomana; Vuodesta 2019 vuoteen 2025 halkeamien lisääntyminen dokumentoitiin useissa läänissä, mikä aiheutti suuria paineita viljelijöille. Eläinoikeusaktivistit ja maatalous joutuivat loputtomaan konfliktiin, jota ruokkivat muun muassa susihavaintopaikkojen kävijämäärän kasvu.

Poliitikkojen paine kasvaa

Jatkuvasti lisääntyvän susien tappamisen ja maanviljelijöiden protestien vuoksi yhdistykset, kuten Saksan maanviljelijöiden yhdistys (DBV) ja Saksan metsästysliitto (DJV), vaativat nyt käännettä liittovaltion susipolitiikkaan. "Suden päivän" yhteydessä 30.4.2025 he vetosivat hallitukseen tehokkaan susinhoidon toteuttamiseksi ja olemassa olevan kentän käyttämiseksi susikannan säätelyyn. Bernhard Krüsken DBV:stä arvostelee Saksan suurta susipopulaatiotiheyttä, joka on noin 3 000 eläintä, ja raportoi, että 6 000 kotieläintä tapetaan vuosittain.

Krusken näkee suden suojelutason saavutettuna ja vaatii virallista päätöstä, jonka pitäisi johtaa FFH-direktiivin suojelutason muutoksiin. Helmut Dammann-Tamke DJV:stä tukee myös tätä näkemystä ja vaatii suden alentamista EU-tasolla sekä nopeaa interventiohallintaa karjan puhkeamisen yhteydessä. Toinen vetoomuksen keskeinen kohta on vaatimus välittömästä laiduneläinten suojeluohjelmasta, joka on saanut paljon hyväksyntää kärsineiden eläinten omistajilta.

Luottamuksen puute karjansuojelutoimiin

Dr. Kay Rugen mukaan Saksan alueliitosta (DLT), nykyinen johto on erittäin riittämätön. Hän näkee susien hyväksynnän heikkenevän erityisesti Itä-Saksassa ja korostaa, että yleisöä on tiedotettava paremmin susimaatalouden ongelmista. Myös Brandenburgista kotoisin oleva eläimenomistaja Jens Schreinecke kuvaili, että toteutetuista karjansuojelutoimenpiteistä huolimatta lukuisia ongelmia on jäljellä ja vaati aktiivisempaa lauman suojelua.

Rinnat maanviljelijöiden, metsästäjien ja yhteisön välillä näyttävät kovettuneen, mutta kaikki osapuolet tietävät, että jos mitään ei tehdä, kuilu toisaalta eläin- ja luonnonsuojelun ja toisaalta maatalouden tarpeiden välillä voi kasvaa entisestään. DBV puhuu poliittisesta vastustuksesta sääntelyä vastaan ​​ja vaatii ylärajaksi noin 1 000 sutta populaatiota kohti.

Ainakin askel oikeaan suuntaan näyttää otetun: äskettäin esitellyn "SchaNa"-direktiivin myötä, joka edistää lauman suojelutoimenpiteitä, monet toivovat tilanteen helpottavan. Tämä asetus on kuitenkin saanut ristiriitaisia ​​reaktioita viljelijöiltä, ​​jotka etsivät edelleen luotettavaa konseptia tuotannon ja karjan laiduntamisen turvaamiseksi. Nähtäväksi jää, ovatko vastuulliset poliitikot haasteen edessä ja voidaanko ottaa yhteinen tie, joka ottaa huomioon paitsi susien myös maanviljelijöiden edut.

Tulevaisuuden kannalta on selvää: susien hyväksynnän lisäämiseksi väestön keskuudessa voidaan auttaa vain läpinäkyvä ja aktiivinen sekä luonnon että maatalouden tarpeita kunnioittava hoito. Voimme vain toivoa, että pian syntyy vuoropuhelu, joka edistää jo kauan odotettua ymmärrystä luonnonsuojelun ja maatalouden toisiaan täydentävistä haasteista, jotta kaikki osapuolet löytävät ratkaisun.